Mitä tehdä kun se pieni ja iloinen kotikuja onkin hyytävän pelottava paikka keskellä päivää ja vaikuttaa pahemmalta kuin kylän ilkeän mummon silmiin joutuminen tai juopon kohtaaminen kotimatkalla iltamyöhällä? Mitä tehdä kun löytää onnellisuutta aivan tuntemattomalta alueelta tai kokee haluavansa muuttaa kaiken? Mitä tehdä jos pelkää lähitulevaisuutta vaikka haluaisi nauttia siitä? Mitä tehdä jos hymyn antaja on kaukana mutta saa silti hymyilemään? Mitä tehdä kun kuitenkin innolla odottaa tulevaa eikä malta pysyä hetkessä lainkaan? Mitä tehdä kun miettii kaikesta että mitä tulisi tehdä?⬛️