Valo tulvi ikkunaan,

 edes äidinäidinäidiltä perityt,

 kulahtaneen violetit pimennysverhot 

eivät estäneet aurinkoa.

Vallattomat punaiset kiharat,

peittivät kasvoja.

Käpertyneitä hiuksia 

joka puolella,

valkoista tyynyliinaa vasten.

Edellis illan juhlien venähtäessä,

auringonnoustessa.

He astelivat nuhjuisissa,

rikkinäisissä, 

rakastetuissa vaatteissaan.

Tuohon karuun ovensisennykseen.

Aamuiset ihmiset väsyneinä,

menossa omiin määränpäihinsä.

Nuo kaksi tässä rapussa.

Kirkkaat väsyneet

hymyt. Onnen tirskahdukset.

Sisä ovi aukeni ja sulkeutui hiljaa. 

Kaunis aamu.