kylmä pohjoistuuli sulki 

kahlitsi kyyneleet

vei pois täältä

leijailit kohti korkeuksia

tähtipölystä olit tullut

tähtipölyksi palasit

jäi katsomaan jälkeesi

odotti tuulen ottavan

ei ollut valmis

ei lähtenyt

kuuli lapsen naurua

vanhempien riitaisuus

suuri maailma

oli luonut nuo hirviöt

minne katosi lapsen viattomuus

mistä syntyi tuo

tietämätön lapsi katseli lehtien leijailua

pyörteenä kohti nilkkoja

ne pyrkivät kietomaan mukaansa

viemään tuonne tähtipölynä

ottamaan mukaansa 

pois karuudesta

vanhemmat tietämättöminä

katsoo läpi

kyynelten

näkemättä

näkyvää

nähden

 näkymättömän

lapsen kohtalo

oli sinetöity