Sinä yönä kun sanoin ettei se hetki tule enää milloinkaan uudelleen en ajatllut sitä niinkuin nyt. Mieti nyt itsekin et tule milloinkaan enää kokemaan kuudettatoista syntymäpäivääsi, ensi suudelmaa, tuota auringon sädettä joka pilkisti siihen synkkään aamuun, et saa enää milloinkaan minulta sitä samaa kosketusta etkä kuule suustani niitä sanoja sillä tavalla. Voit kokea syntymäpäivän mutta et sitä samaa, saat suudelman mutta ei se ole se ensimmäinen, auringon säteitä tulee ja menee mutta niitä hetkiä et saa milloinkaan takaisin. Sinulle jäi muisto niistä, sinulla on ne edelleen mutta on aika katsoa tähän hetkeen ja olla onnellinen. Muistelet tätä hetkeä vielä, muistelet vielä mitä minä sanoin, mutta tätä hetkeä et milloinkaan koe uudelleen. Et milloinkaan joten elä jokaisessa hetkessä murehtimatta turhia äläkä intoile liian kaukana siintävistä iloista, ole tässä ja nyt, katso kanssani kun aurinko laskee horisonttiin, tulee hämärää ja viileää, etkä näe mitään, tunnet käteni kädessäsi ja kuulet rantaan kuohuvat aallot. Tunnetko?