Jäisitkö tähän? Jäätäisiinkö tähän kunnes ikkunasta kajastaa kesäinen auringon säde? Jäisinkö kanssasi tähän maanpäälliseen taivaaseen? Voisimmeko olla tässä, voisimmeko olla onnellisia? Voisiko tämä onnellinen hetki kestää kesän yli? Voisinko nähdä hymysi jokaikinen aamu? Olisiko mahdollista herätä jokaisena päivänä kosketukseesi ja lämpimän ihosi kosketukseen ihollani. Pidin tuosta, hymyilen edelleen tuota hetkeä ajatellessa. Se on ihanin tunne koko maailmassa sillä hetkellä kun sen tuntee ei tahdo muuta, sillä hetkellä uni syvenee samalla kun viimeisetkin unihiekat katoavat. Se tuntuu unelta, mutta herättää siihen kuinka olet tuonut rakkautta ja onnellisuutta elämääni. Tiedän etten tule huomisaamuna heräämään vierestäsi kuin tänää aamuna, mutta tiedän myös ettei tuo murra tätä. On ehkä ihan hyväkin etten saa nauttia siitä jokaisena aamuna niin se ei menetä arvoaan, enkä pidä sitä itsestään selvänä. Et ole itsestään selvä, ethän?

Olen hattaraa ja elämänikin on aika hattaraa. Olet aika hattarainen tyttö ja sinä aurinko, saat minut hymyilemään. Tämä päivä on aurinkoista hattaraa sinun ja Risto Räppääjän kanssa. Reittäni ja hartiaani särkee eilinen keväisen kirkas kevät hanki,tai oikeastaan ne laskut. Sun kanssa nauroin nautin ja olin hattaraista vaimomatskua. Sait mut nauraan niin että muutkin kykeni siihen, ja pelastit kaatuvan puun oksilta jogurtit ja lihiksen. Kiitti hei! Haaveilen hattaraisesta valon jumalan elämästä ja hymyilen sulle kun tuut mua vastaan tai katot mua vinoon. 

Elämä on niin väärin. Me olemme kehittyneet koruttomiksi , tai kuka mitenkin uskoo mistä olemme tulleet, mutta samaa on se että ihminen on syntyessään koruton, alaston ja oma laatuinen. Tämä maailma vääristää kaikkea, tämä maailma tekee meistä samankaltaisia, maailma muovaa meitä luonnottomiksi. Onhan se silloin tällöin kivannäköistä mutta kuinka on asian laita kun mennään liiallisuuksiin. Kukaan ei enää arvosta tai jotkin hrvt yksilöt arvostavat mutta yleisintä on että tavoitellaan mahdottomuuksia, mahdotonta kehoa, mahdotonta tulevaisuutta. Haaveillaan kaikesta täydellisestä eikä tyydytä pienempiin mutta suuriin iloihin. Tänää ymmärsin kuinka tahdon kohdata ihmisen jolla on syöpä, leukemia tai jokinmuu vakava sairaus joka voi murskata kaikki unelmat. Nyt kun ymmärtää enemmän kuin pienenä 6-7 vuotiaana lapsena. Olen onnellinen ja surullinen samaan aikaan. Onnellinen siitä miten kävi mutta surullinen siitä miten jollekin toiselle samassa tilanteessa on käynyt. En osaa sanoa ovatko nämä onnen vai surun kyyneliä, mutta kyyneliä ne ovat. Kenties huojennuksen kenties hämmennyksen, en tiedä. Kiitos sille joka pelasti elämäni tärkeimmän ihmisen. Haluan kohdata nyt 9-10 vuotta vanhempana jonkun joka on samassa tilanteessa ja kuulla ja keskustella. Kiitos ja anteeksi elämä.

Tykkään olla rillipää, ainakin sillon tällön. Tykkään mun takkusesta, kamalasta ja sekasikiöstä tukasta. Mul on kivat kasvot, välillä vähä kärsineet ja aika pyöreet mut ne on mun. Mun ajatustapa saattaa olla jonkun mielestä aivan kamala mut miks ajattelisin näin jos en ite tykkäis siitä? Mulla on kiva hymy ja hassu ääni. Näytän ehkä pikkulapselta, mutta ei se haittaa.Mussa parasta on mä, tää kokonaisuus, mikä sussa on parasta? Mistä tykkäät ittessäs tai toisissa? Oletko koskaan nähnyt ihmistä tai eläintä jossa ei ole mitään hyvää? En usko että olet. Kivaa lauantaita pupsit. 

Kohtaloko ohjaa? Vai onko kaikki sittenkin yhden tekevää? Onko millään merkitystä? Vaikuttaako kohtalo kaikkeen? Millainen elämä ja kohtalo sinulla on edessä? Entä minulla? Kuinka minun pitäisi suhtautua? Pitäisikö tehdä niinkuin sydän sanoo vaiko niin kuin järki? Pitäisikö tehdä asioita hetken mielijohteesta vai odottaa vuosia ja miettiä kaikkea moneen kertaan? Pitääkö elää hetkessä? Vai kannattaisiko vain haaveilla tulevaa ja muistella menneitä? Voiko mistää saada ikinä vastausta? Voiko ikinä olla mistään varma? Voiko koskaan tietää onko jokin totta vai valhetta? Saanko koskaan tietää sinun todellisia ajatuksia minusta? Tuleeko maailman loppu? Mistä kaikki on saanut alkunsa? Voiko kysely "ikä" sittenkin tulla vasta 16 ikä vuoden hujakoilla? Mikä on ollut ensimmäinen sana? Kuka on maailman kaikkeuden vaikutusvaltaisin, tunnetuim tai arvostetuin henkilö? Ovatko jotkin elävät olennot ihmisiä viisaampia tai kehittyneempiä? Haluan kysyä ja haluan että joku vastaa. Tahdon tietää, tai niin luulen. Liika tieto saattaa kyllä olla pahasta ja saada ahdistumaan. Tarvitsen jonkun nyt, tarvitsen jonkun joka rauhoittaa, silittää päätä, antaa suukon ja kertoo että kaikki on hyvin. Haluan jonkun kenen viereem voin juuri nyt nukahtaa, jonkun jonka vierestä saan aamulla herätä. Tule, nyt on jo yö, vai onko? Milloin alkaa yö ja koska se päättyy? Pelkäänkö omia ajatuksiani? Pelkäätkä sinä?