Pelkäätkö pimeää? Pelkään. Oletko koskaan ajatellut sitä pimeyttä? Olen. Ajateletko koskaan mitä pieni valo saa aikaan pimeässä? Olen ajatellut enemmän kuin uskotkaan. Tuleeko mieleesi mitään samankaltaista kirkkaudessa? Ei.

Tiedätkö miten paljon pieni valo pimeydessä tuo turvaa suureen valoon kirkkaudessa verrattuna? Paljon. 

Tulin ajatelleeksi ja niin tulet sinäkin ajattelemaan. Kaikki se suru mitä täällä koetaan, kuinka paljon iloa on kohdattu ennen sitä pimeyttä. Se elämän aamu ja päivä oli valoisaa. Taivaalla ja elämässä saattoi olla pilvisiä päiviä, mutta täysi pimeys ei tullut, ei ennen iltaa. Ilta oli suru aikaa, päivä kääntyi hiljalleen yöhön ja mitä jäikään tuona päivänä kokematta. Olisin voinut olla koko päivän kanssasi, tai niin toivoin, mutta eihän se ollut mahdollista. Koin kanssasi paljon aurinkoa, paljon valoa. Nyt saat tämän pienen valon pimeään, suuren turvan tuohon päivään josta kukaan ei tiedä ennen tuon yön kokemista. Ikävöin sitä lähes kymmenen vuoden takaista päivää. Sain olla kanssasi vain tuon myöhäisen iltapäivän ja illan, mutta nautin niistä, olen syvästi kiitollinen siitäkin ajasta. Ikävä vain iskee silloin tällöin kovastikin. Kiitos ja anteeksi, muista tuo pienen valon tuoma suuri turva silloin kun sitä eniten tarvitset.